Subtral Facebookissa

Viirivehka

 

(Spathiphyllum)

 

Helppohoitoinen ja näyttävä viirivehka on yksi yleisimmistä huonekasveistamme. Viirivehkat on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva vehkakasvien suku, johon kuuluu lähes 40 eri lajia. Lajikkeet muistuttavat toisiaan hyvin paljon, eroa niiden välillä onkin lähinnä lehtien värissä, kasvien koossa ja kukintojen määrässä. Yleisimpiä huonekasveina käytettyjä lajikkeita ovat mm. isoviirivehka  (Spathiphyllum ’Mauna Loa’), pikkuviirivehka (Spathiphyllum floribundum), komeaviirivehka (Spathiphyllum Floribundum). Lajikkeiden runsaudesta huolimatta samat kasvuolosuhteet ja hoitoohjeet pätevät yleisesti.

 

Kasvuolosuhteet

Viirivehka on kaunis ja näyttävä sisustuselementti ikivihreine puskamaisine lehtineen ja valkoisine kukkineen. Lisäksi se puhdistaa kodin huoneilmaa. Viirivehka viihtyy kotona varjoisassakin paikassa, esimerkiksi pohjois-, itä-, ja länsi-ikkunalla. Kasvi ei pidä auringonpaisteesta eikä vetoisista paikoista. Viirivehka kukkii yleensä keväällä, mutta otollisissa kasvu-olosuhteissa se voi kukkia mina vuodenaikana tahansa.

 

Kastelu ja lannoitus

Viirevehkaa tulee kastella runsaasti. Kastele multa läpikotaisin, mutta anna pintamullan kuivahtaa kastelukertojen välillä.  Sopiva kastelutiheys on n. kerran viikossa kasvukaudella (helmi-syyskuu). Liikakastelu vahingoittaa kasvin juuria, joten anna pintamullan kuivahtaminen on tärkeää. Viirivehkan voi myös istuttaa altakasteluruukkuun. Viirivehka pitää myös suihkuttelusta.

 

Lannoitetta voi antaa kasvukaudella helmi-syyskuun aikata joka toinen viikko nestemäisellä kasviravinteella tai vaihtoehtoisesti istutusmultaan voi laittaa viherkasveille sopivia Kasviravinnepuikkoja tai Osmocote lannoitekäpyjä.

 

Kasvin lisääminen

Viirivehkaa voi lisätä mullanvaihdon yhteydessä jakamalla juuripaakkua.

 

Muuta

Viirivehka on lievästi myrkyllinen, joten huolehdi, että lapset ja lemmikit eivät pääse lehtiin käsiksi. Kasvin koskettaminen saattaa aiheuttaa oireita iholle ja sen osien syöminen voi aiheuttaa myrkytysoireita. Myrkyllisyydellä on myös hyvät puolensa, sen ansiosta kasvi on vastutuskykyinen monille tuhohyönteisille.